Olen päässyt elämän mittaisella matkallani käymään maailman äärissä ja äärimmäisen hienoja muistoja sekä kokemuksia sieltä oman reppunsa täytteeksi on kyllä saanut. Joku paikka on silti aina lähinnä sydäntä ja kyllä se ainakin minulle on se oma koti, oma rauha, mukava asuinseutu ja mukavan rempseä ilmapiiri.
Avopuolisoni Päivin kanssa löimme hynttyyt yhteen jo kotikaupungissamme Nilsiässä (nyttemmin Kuopio) 1990 luvun lopulla. Tällä elämänmittaisella matkallamme nuorta perhettämme ja parisuhdettamme on hitsattu yhteen niin töiden, opiskeluiden kuin niistä seuranneiden lukuisten muuttojenkin kautta. Aina kun kutsu on käynyt tai ”ovi on ollut auki” mielenkiintoisempaan haasteeseen niin olemme yhdessä rohkeasti hypänneet kohti tätä uutta haastetta. Uraorientoituneisuus ja halu ylittää itsensä on saanut meidät avopuolisoni Päivin kanssa asumaan 13 -vuotisen taipaleemme aikana jo yhdeksässä eri osoitteessa niin kotiseudullamme Savossa kuin eteläisessä ruuhkasuomessa sekä vastapainona pohjoisen rauhassa Kuusamossa. Perhettäkin tällä matkallamme olemme ympärillemme saaneet kahden ihanan tyttären verran ja muuttoautoon on jo kymmenen vuoden ajan kannettu sohvamme kera myös villakoiramme Mimmi. Koiramme tuntuu omaksuneen hauskan ajatuksen että muutettiin minne tahansa koti tarkoittaa sohvaa. Vaikka huone ympärillä tyhjentyykin palaa oma lauma aina sohvalle ennemmin tai myöhemmin. Siinä on siis turvallisinta olla.
Sanotaan, että ”se mikä ei tapa - vahvistaa”. Uskon tämän pitävän täysin paikkaansa jo tuon edellä mainitun ”yhteenhitsaamisen” perusteella. Kaukana käytyään näkee kyllä ne lähellä olevat asiat ihan eri valossa ja uskallan myös väittää että kaikilla meillä ne mukavimmat muistot ja asuinpaikat etenkin niissä elämän käännekohdissa tulevat varmasti jälleen mieleen. Olisiko siellä asiat paremmin? Molemmat avopuolisoni kera olemme löytäneet tämän matkamme aikana niin itsemme, toisemme, perheen merkityksen kuin myös nyt sen tärkeimmän paikan, kodin. Nyt taaksepäin muistellessa tulee väkisinkin mieleen tilanne, minkä seurauksena savolaistuimme taas. Muutama vuosi sitten saatuani soiton vapautuvasta unelmieni työpaikasta Kuopiossa olimme tiukan paikan edessä. Kuusamossa molemmilla oli kuitenkin silloin jo mukava työ, uudet ystävät, ihana koti erämaamaiseman reunalla mutkittelevan joen rannalla sekä samaan aikaan avopuolisolla vielä menossa vaativa valmennusohjelma paikallisen pankin myyntitehtäviin. Entä jos se tarjottu työni ei olisikaan se unelmien työ ja onko oikein vaatia toiselta taas muuttamista ja oman uran hylkäämista toisen unelmiin vastaamiseksi? Kesti hetken pohtia miten asiaa muotoilisin ja kertoisin kotona, että tämmöinen ovi olisi Kuopiossa ehkä auki, että ”mitteepä tehhään?”. Jännitys oli turha, se mikä asian nopeasti ratkaisi, oli perheen merkitys, mukavat muistot sekä rakkaus kotiseutuun ja asenne siihen että koti todella on siellä minne se sohva asetellaan. Tämän ratkaisun teimme yhdessä alle varttitunnin miettimisellä avopuolisoni päätöksellä silläkin uhalla, että hän jää työttömäksi muuton taas kohdatessa ja jälleen on yksi talo myytävänä.
Nyt toista kertaa Savossa asuvana, hyvän matkaa jo neljättä vuotta, yhdyn täysin laulaja, lauluntekijä, muusikkolegenda Johnny Cashin sanoihin. Ainakin sanoihin siitä mitä tulee paratiisin määritelmään. Johnny kommentoi aikoinaan näin, kun häneltä kysyttiin mitä paratiisi hänelle on: ”Paradise - This morning, with her, having coffee.” Taito elää hetkessä ja elämän pienistä hetkistä rakentuvat suurimmat nautinnot jotenkin kirjautuvat tuohon lausahdukseen. Syy varmaan siihen miksi tuo asia ylipäänsä tuli mieleen lienee se, että tätä kirjoittaessa olen palaamassa juuri vajaan viikon mittaiselta työreissulta. Koko perhe on jälleen koossa edessä olevan viikonlopun ja edessä on yhteiset vapaa-päivät. Ei ole kyllä mitään parempaa kuin hidas aamiainen omassa kodissa koko porukan kera ja sitten edessä päivä milloin voi tehdä ihan mitä vain. Yksinkertaisimmillaan se on ainakin meidän perheemme paratiisi.
Se oman paratiisin luominen muuten onnistuu tuon meidän elämämme mittaisen matkamme aikana suoritetun mittaroinnin perusteella parhaiten nimenomaan täällä Savossa. Täällä voi tehdä ihan mitä vain. Herkutella, naatiskella tai irrotella ja harrastaa. Ammatillisesti tarkastellen olemme keskellä Suomea kaiken äärellä. Vilkkaan kehittyvän alueen mahdollisuuksien, palvelujen sekä koettavien asioiden kirjo on todella runsas. Etäisyydet ovat järkevät, palvelut viimeisen päälle, meillä kaikilla on tilaa elää ja olla haluamallamme tavalla sekä kruunuksi myös ihmiset ovat aina avoimen rempseitä. Myös muualta tulleet ystävämme ovat savolaistuneet kukin tavallaan, osa löytänyt oman paratiisinsa samalla tavalla ja mikäpä on löytäessä. Savossa tuntuu olevan imua jatkossakin ympäröivää elämää myös näin taksin ikkunasta tarkasteltaessa.
Usko pois, täällä ihmisen on hyvä olla! – milloin Sinusta viimeksi tuntui sille?
- Hotellinjohtaja Osuuskauppa PeeÄssä
- Perheessä avovaimo, 2 tytärtä sekä kymmenen vuotta sohviamme vallannut villakoira Mimmi
- Harrastuksina 50- ja 60 luvun pappatunturien entisöinti, kalastus, veneily, golf, laskettelu sekä kitaransoitto bändissä.
- Matkailualan esimiestehtävissä Tahkolla ja Kuopion kantakaupungissa
- Aktiivinen etulinjan kehittäjä oman alansa sidosryhmissä ja yhteismarkkinointielimissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti