Liki kaksitoista vuotta sitten ihmettelimme mieheni kanssa Kajaanin asuntomessuilla suunnitelmaa Kuopion Saaristokaupungin rakentamisesta. Leikkimielisesti totesimme, että tuonnehan me muutamme. Siellä vesistön ja ulkoilureittien äärellä, lähellä palveluja olisi ihanteellinen ympäristö asua. Keskustaankin pääsisi nopeasti maisemaltaan huikeaa Saaristokatua pitkin.
Muuttokuorma tulikin lastattua ja purettua useampaan kertaan, kun elämän tarjoamat mahdollisuudet kuljettivat meitä kaupungista toiseen. Kuopion kehittymistä seurasin kiinnostuneena, vaikkakin satojen kilometrien päästä. Kuopiossa käydessä ohjelmaan kuului aina ajelukierros rakenteilla olevassa Saaristokaupungissa. Vakioreitti kulki Savilahdentietä pitkin keskustaan, sillä matkalla näki mitä uutta Tiedepuiston alueella on tapahtunut.
Viime syksynä teimme päätöksen paluumuutosta Kuopioon. Pian muuttokuormaa purettiin uudessa kodissa Saaristokaupungissa.
Asun nyt kolmannen kerran Kuopiossa. Tällä kertaa olen tullut jäädäkseni, toivon niin.
Paluumme herätti lähipiirissä monenlaisia reaktioita. Ihmetystä, haikeutta, iloa, ihailuakin. Moni toisella puolella Suomea asuva myönsi, että ovathan ihmiset Savossa mukavia, että helppo sinne on mennä. Toisaalta epäiltiin mahtaako siellä olla töitä, ja jos onkin, niin millaisia.
Kuopio otti avosylin vastaan tälläkin kertaa. Kaikkialla toivotettiin tervetulleeksi, lasten koulu- ja päivähoitoasiat järjestyivät. Varsin pian totesin, että ihmiset ovat juuri niin välittömiä kuin muistelin. Ei ole lainkaan tavatonta jutustella bussia odotellessa tuntemattoman kanssa.
 |
Johanna Eronen
- Tiedottaja, Kuopio Innovation
- Syntyjään nurmeslainen
- Kolmen lapsen äiti
- Asuu Kuopiossa nyt kolmatta kertaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti