Ei tullut minusta helsinkiläistä, ei kaupunkilaista eikä edes lähiöläistä. Koko ikäni olin kuuluttanut kaikille kuunteleville korville, että kirkonkylässä en ainakaan ikinä halua asua ja täällä minä nyt olen asunut Lapinlahden taajamassa kohta 16 vuotta eli pitempään ja tiiviimmin kuin missään muussa paikassa tähänastisen elämäni aikana. Enkä vielä ole katunut kertaakaan tänne muuttoani!
Olen kotoisin Maaningalta ja maatilan tyttö. Koulutie vei Kuopioon oppikouluun jo 11-vuotiaana ja samaa tietä Linnanpellon lukioon. Siitä sitten edelleen Helsinkiin opiskelemaan, ensin asumaan Kallion nurkille ja lasten synnyttyä Pihlajistoon lähiöön. Kaiken kaikkiaan asuimme Helsingissä 16 vuotta. Hyvähän sielläkin oli olla ja elellä, mutta meille maalaisille ei tuntunut oikein löytyvän paikkaa, johon juurensa upottaa ja kesäisin pakkasimme lapset, kimpsut ja kampsut sekä kissan autoon lähes joka perjantai, talvella matkaa synnyinseudulle ajettiin harvemmin - kerran, pari kuukaudessa. Pikkuhiljaa mielessämme alkoi itää ihmetys siitä, mikä tämä tämmöinen paikka on, josta tehdään suoranainen joukkopako joka viikonlopuksi, pitemmistä juhlapyhistä puhumattakaan, ja miksi mekin olemme osallisena tässä riennossa. Tämä mietintä johti päätökseen ryhtyä etsimään töitä noin 100 km:n säteellä Kuopiosta. Ensin löytyi isännälle työpaikka Iisalmesta ja päätimme muuttaa Lapinlahdelle, joka on lähempänä molempien kotipaikkoja, koska oletettavasti siihen suuntaan liikenne kuitenkin tulisi ohjautumaan.
Lapinlahti osoittautui oivaksi valinnaksi. Yhteisöön oli helppo päästä sisään, tunsi itsensä tervetulleeksi. Tekemistä löytyy enemmän kuin ehtii osallisena olla, vaikka aikaa ei kulukaan kassajonossa, ostoskeskuksissa tai kehän ruuhkissa seisoskellessa. Monta vuotta osasimme päivittäin olla onnellisia tästä arkielämän helppoudesta ja joustavuudesta, nyt sen muistaa vähän harvemmin. Työmatka on muutaman minuutin mittainen, ei tarvitse vahtia pysäköintimittaria, etsiä parkkipaikkaa, ei jonottaa kaupassa tai kantaa ostoksia puolta kilometriä päästäkseen autolle, kaikki on jotenkin niin lähellä ja sitä kallisarvoista aikaa ja hermoja säästyy. Jos haluaa ihmisvilinään ja ostoshurmion pyörteisiin, niin Kuopio ja Iisalmi ovat kätevästi saavutettavissa ja lentokenttäkin reilun puolen tunnin päässä.
Harrastustoimintaa on niin lapsille kuin aikuisillekin, ja kursseille ja harrasteisiin pääsee jonottamatta ja vieläpä kohtuullisella hinnalla. Itse voi jopa esittää toiveita kansalaisopiston yleisöluentojen aiheista, ja joskus ne ovat toteutuneetkin! Kun näitä asioita tarkemmin miettii, tulee yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että täällä tavallisessa arjessa voi olla aikamoista luksusta, jota ei kaikkialla saa edes rahalla: satoisat metsät ja kalaisat vedet, tilaa olla ja hengittää, nauttia hiljaisuudesta, puhtaat hanget, taidemuseon näyttelyt kävelymatkan päässä, samoin pappilan konsertit ja näytelmät, mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, yhteisöllisyyttä ja sitä kautta myös turvallisuutta.
Lapsille tämä on ollut oivallinen kasvuympäristö. Molemmat tyttäret ovat oppineet arvostamaan elämän perusasioita, löytäneet itsestään luovuutta ja vahvuutta, luottamaan itseensä. Ja molemmat ovat myös lähteneet opintojen perässä edemmäksi, toinen Helsinkiin ja toinen Tanskaan. Toivottavasti tästä maakunnasta löytyy jossain vaiheessa töitä molemmille, jos mieli halajaa kotiseudulle. On tästä maakunnasta ennenkin osattu lähteä maailmaa katsomaan: isoisäni kävi ensin viiden vuoden työkeikalla Kanadassa ja sen jälkeen vielä katsomassa oloja Vladivostokissa, mutta morsian ja Pohjois-Savo vetivät kuitenkin hänet takaisin kotiseudulle.
On hyvä käydä katsomassa elämää myös muissa ympyröissä – se saattaa auttaa asettamaan arvostamiaan asioita oikeaan järjestykseen. Nautitaan keväisestä auringosta ja opitaan antamaan arvoa lähellä oleville hyville asioille ja läheisillemme!
Kirsti Tiirikainen
kulttuurikoordinaattori
Lapinlahden kunta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti