Kolme kertaa ”Kyllä” Kuopiolle

Liki kaksitoista vuotta sitten ihmettelimme mieheni kanssa Kajaanin asuntomessuilla suunnitelmaa Kuopion Saaristokaupungin rakentamisesta. Leikkimielisesti totesimme, että tuonnehan me muutamme. Siellä vesistön ja ulkoilureittien äärellä, lähellä palveluja olisi ihanteellinen ympäristö asua. Keskustaankin pääsisi nopeasti maisemaltaan huikeaa Saaristokatua pitkin.

Muuttokuorma tulikin lastattua ja purettua useampaan kertaan, kun elämän tarjoamat mahdollisuudet kuljettivat meitä kaupungista toiseen. Kuopion kehittymistä seurasin kiinnostuneena, vaikkakin satojen kilometrien päästä. Kuopiossa käydessä ohjelmaan kuului aina ajelukierros rakenteilla olevassa Saaristokaupungissa. Vakioreitti kulki Savilahdentietä pitkin keskustaan, sillä matkalla näki mitä uutta Tiedepuiston alueella on tapahtunut.

Viime syksynä teimme päätöksen paluumuutosta Kuopioon. Pian muuttokuormaa purettiin uudessa kodissa Saaristokaupungissa.

Asun nyt kolmannen kerran Kuopiossa. Tällä kertaa olen tullut jäädäkseni, toivon niin.

Paluumme herätti lähipiirissä monenlaisia reaktioita. Ihmetystä, haikeutta, iloa, ihailuakin. Moni toisella puolella Suomea asuva myönsi, että ovathan ihmiset Savossa mukavia, että helppo sinne on mennä. Toisaalta epäiltiin mahtaako siellä olla töitä, ja jos onkin, niin millaisia.

Kuopio otti avosylin vastaan tälläkin kertaa. Kaikkialla toivotettiin tervetulleeksi, lasten koulu- ja päivähoitoasiat järjestyivät. Varsin pian totesin, että ihmiset ovat juuri niin välittömiä kuin muistelin. Ei ole lainkaan tavatonta jutustella bussia odotellessa tuntemattoman kanssa.

Tämän puolen vuoden aikana olen tutustunut useisiin paluumuuttajiin, jotka ovat palanneet Kuopioon elämänlaadun vuoksi, ja töiden löydyttyä. Merkittävä osaamiskeskittymä on Kuopion Tiedepuisto, jota kutsutaan myös Kampukseksi. Lähivuosina se kasvaa kolmenkymmenen tuhannen työntekijän, opiskelijan ja asukkaan alueeksi. Aidosti uskon, että Kuopiossa on tulevaisuudessakin monipuolisesti mahdollisuuksia eri alojen ammattilaisille.





Johanna Eronen

         -   Tiedottaja, Kuopio Innovation

         -   Syntyjään nurmeslainen

         -   Kolmen lapsen äiti

            -   Asuu Kuopiossa nyt kolmatta kertaa

Arjen luksusta

Työpäivä venähti seitsemään. Hyppään autoon ja ajan kotiin ehtiäkseni hiihtämään. Laitan saunan lämpiämään ja  puoli kahdeksalta olen jo Puijon laduilla. Päässä pyörii vielä työasiat mutta hiljalleen alan rentoutumaan. Katselen lumipeitteisiä puita ja kuuntelen hiljaisuutta. Ylämäet pitää luistella tosissaan mutta alamäessä hengitän syvään metsän tuoksua ja keskityn rauhoittumaan. Mietin osaammeko arvostaa tarpeeksi puhdasta luontoamme ja sitä valtaisaa tilaa, missä voimme vapaasti liikkua ja harrastaa. 

Elämässä on vain vähän suuria juhlahetkiä, siksi järjestän itselleni paljon pieniä juhlahetkiä ja nautin niistä. Tämän illan kohokohta  on madekeitto saunan jälkeen. Kävin eilen pilkillä. Tänään saan lähiruokaa, joka pärjää mille tahansa huippuravintoloiden makuelämyksille.

Arja Soramäki

Pankinjohtaja

Muuttanut Kuopioon 2006

Tärkeitä asioita: ystävät, luonto, liikkuminen, musiikki, kirjat

Kuopioon kiinni kasvanut

Kävin tunnusteluretkellä Kuopiossa  ollessani ala-asteen neljännellä luokalla. Tämä retki jätti jo silloin jäljen sydämeeni, sillä muistan kuinka vierailimme Puijon tornissa. Se oli upea kokemus 10-vuotiaalle. Kävimme myös Niiralassa ihastelemassa jäähallin vieressä olevaa uimahallia, jonka pitkät uimaradat näyttivät upeilta. Tärkein kohtaaminen oli kuitenkin Kuopion torilla, sillä siellä kysyin eräältä kuopiolaiselta missä KalPan toimisto sijaitsi. Olin luvannut pikkuveljelleni, että tuon hänelle tuliaisena KalPan avaimenperän ja onnekseni sain tuliaiseni Kuopiosta ostettua.

Yläaste- ja lukioaikaan vierailin Kuopiossa pelireissuilla ja kaverin luona. Jäähalli oli hieno, ja oli mieletön juttu päästä itsekin pelaamaan oikeassa liigahallissa, vaikka taisimme kyllä pölähtää KalPalle reippain numeroin. Syyslomavierailullani eksyimme kaverini kanssa useamman kerran Carlsonille ja Kuopion keskusta tuntui kovin isolta.

Myöhemmin tuntui luontevalta tulla Kuopioon opiskelemaan: kaupunki oli tuttu ja jo silloin täällä oli paljon kavereita. Asuin Kuopaksen opiskelija-asunnossa Haapaniemellä ja tunsin olevani etuoikeutettu, koska pystyin ihailemaan järvimaisemia omista ikkunoistani. Koulukin oli kiinnostava ja sain opiskeltua kansainvälisen tutkinnon. Mikä parasta, sain opiskeluajoilta myös upeita ystäviä, jotka ovat säilyneet elämässäni tähänkin päivään asti.

Valmistumiseni jälkeen työpaikka löytyi Kuopiosta KalPan toimistolta, joka sijaitsi tuolloin Kirjastokadulla. Työmatkani oli maailman paras: muutama minuutti kävellen Kuopion torin läpi ja olin jo töissä. Aamuisin torimyyjät tervehtivät minua: Huomenta KalPa! Tiesin, että tämä oli työ, jota tehdään ylpeydellä - ja kilpisydämellä.

Kuva: KalPa/Atte Rissanen Photography

Vuodet vierivät ja asetuin pysyvästi Kuopioon. KalPan toiminta kasvoi huimaa vauhtia ja mestisjoukkueesta oli tullut paitsi liigaseura myös eurooppalainen jääkiekkoseura. Matkalla on ollut hienoja hetkiä koko KalPa-perheelle ja olen varma, että niitä elämyksiä tarjoamme savolaisille vielä lisää.

Elämyksiä minulle tarjoaa jääkiekon ohella myös Kuopion luonto: lenkkeilen rantoja pitkin tai heitän viikonloppuna pidemmän lenkin Saaristokaupungin kautta. Juoksen Puijon portaita ja treenaan kuntosalilla leppoisien ja tuttujen savolaisten kanssa. Olen aktiivinen ja tyytyväinen kaupunkilainen: osallistun erilaisiin tapahtumiin, nautin kulttuurista, stand upista, viinijuhlista tai ihanista ravintolaelämyksistä ja osa palkastani ohjautuu suoraan Matkukseen. Asun nytkin järven rannalla ja ihailen kaunista Kallavettä joka päivä - sekä haaveilen omasta veneestä.

Olen onnellinen, koska tämä on todellinen, elämänmittainen rakkaustarina.

Paula Seppänen
- Markkinointipäällikkö, KalPa Hockey Oy
- Muuttanut Kuopioon vuonna 2000
- Vapaa-ajan täyttävät urheilu ja naatiskelu